Asun Pirkkalassa, olenko olemassa?

Kotipihastani Keilarantaan toimistolle on 196 kilometriä. Kun hain Microsoftille töihin, soveltuvuustestin tuloksissa suurin riski nähtiin juuri tuossa välimatkassa ja siinä kuinka pitkään tuollaista työmatkaa jaksan kulkea. Vastausta tuohon kysymykseen en tiennyt itsekään.

Suurimman osan työajastani työskentelen kotitoimistolla tai olen liikenteessä asiakkaita tai kumppaneita tapaamassa. Konttorilla olen viimeisen kuukauden aikana käynyt fyysisesti kaksi tai kolme kertaa. Läsnä olen kuitenkin ollut suurimman osan työajasta – kollegoiden tavoitettavissa eri kommunikaatiovälinein, on kyse sitten Lync:n pikaviestimestä tai verkkoneuvottelusta, jotka usein käynnistyvät ad hoc:na, kun näen kollegan läsnäolotiedon omasta pikaviestimestäni. Vaikka Microsoft on viimeisen vuoden aikana siirtynyt läsnätyöhön ja työn uuteen maailmaan, niin itse koen tehneeni läsnätyötä koko Microsoftilla työskentelyaikanani. Teknologia on mahdollistanut sen, että olen täysivaltainen työyhteisön (tarkoitetaan sillä sitten fyysistä tai virtuaalista työyhteisöä) jäsen ja pystyn osallistumaan kokouksiin ja päätöksentekoon talon sisällä vaikka en aina fyysisesti olekaan paikalla.

Työ, vaikka tärkeä onkin, tulee minun prioriteeteissani vastaan sijoilla 3-6 (pahoittelut esimiehelleni - kuitenkin hieno pistesija…;)). Ne kolme ensimmäistä sijaa täyttävät perhe, ystävät ja harrastukset. Läsnätyö, jossa työntekoa mitataan tuloksien kautta, ei tiukkojen työaikojen tai työtuntien numeerisena seurantana, antaa aivan loistavat mahdollisuudet yhdistää minulle tärkeät asiat parhaaksi katsomallani tavalla.

Eilen iltapäivällä, kun kevät näytti parhaita puoliaan, olin tunnin luistelemassa vanhimman tyttäreni kanssa. Aivan mahtavaa! Tosin pitäähän ne työtkin tietysti tehdä. Hienointa meidän työn uudessa maailmassamme on se, että minulla on mahdollisuus valita koska se hetki on!

Ai niin, toivottavasti voin työskennellä Microsoftilla myös seuraavat kuusi vuotta!

Comments

• Anonymous
  March 29, 2011
  Työympäristönne kuulostaa juuri sellaiselta, jossa itsekin viihtyisin. Moderni, nuorekas työypäristö, joka varmasti motivoi tekemään parhaansa! Nyt vaan toivon, että avoin hakemukseni tuottaisi tulosta... :)

• Anonymous
  March 29, 2011
  Kiitos kommentistasi NH. Uskon vahvasti, että tulevaisuudessa työympäristö ja siihen liittyvät vetovoimatekijät ovat entistä merkittävämässä roolissa, kun työnantajat kilpailevat ammattilaisista. Osa tuota työympäristöä on tietenkin varsinaiseen fyysiseen työympäristöön liittyviä asioita mutta erityisesti työn ja vapaa-ajan tasapainoon liittyviä elementtejä. Itse koen, että työ on minulle asioita, jotka haluan saada tehdyksi ja viedyksi eteenpäin. Tästä näkökulmasta työtehtävien hoito ei aina ole aikaan tai paikkaan sidottua. Toivottavasti hakemuksesi tuottaa tulosta!

• Anonymous
  April 15, 2011
  Ylämoro Pirkkalasta o. Viimeviikolla Kongressimessuilla kävi Mikkiksen markkinointi/viestintä ihminen kertomassa Läsnätyöskentelystä ja olin noin 5 minuutissa myyty! Samoilla messuilla kuuntelin myös kuinka Suomalaisten työkyvyttömyyseläkeluvut ovat viimeisen 10 vuoden sisällä räjähtäneet käsiin. Eikä syynä ole ollut fyysistä työtä tekevien fyysiset ongelmat ja niiden lisääntyneisyys. Vaan se, että masennuksen takia työelämästä poistuvien määrä on monin MONIN kertaistunut. Hmmm.... miksiköhän? Olisiko yksi syy se, että paineet on liian kovat. Ole hyvä isä/äiti, ystävä, lapsi, hyvässä kunnossa, seksinkin pitää kiinnostaa, ja nätti pitää olla ja... ai niin... täydellinen työntekijä joka pistää työn ensimmäiseksi prioriteettilistalleen. Mutta hei, eikö silloin perhe kärsi? Miten tää nyt meni?! Näen Läsnätyöskentelyssä yhden avaimista siihen, miten työnteosta saataisiin mielekkäämpää, työntekijöistä tasapainoisempia, onnellisempia ja vähemmän sairastelevia, ja siten toimintoja tehostettua. Ja jotta pomotkin ymmärtää mistä puhutaan: KUSTANNUStehokkaampaa. Olen nuori, alle 30-vuotias ja vielä urani alussa. Tulevaisuuden työntekijä ja alani ammattilainen. Luulen, että sukupolveni edustajat, katsottuaan ensin sivusta kun kaverit, perheenjäsenet ja tuttavat vetäytyvät (jotkut jo 30-vuotiaina) burnoutin mustaan koloon, alkavat heräämään ja vaatimaan parempia työoloja itselleen. Moni meistä vaatii jo nyt puhdasta, luomua, ei myrkkyjä eikä kemikaaleja sisältävää ruokaa. Ja saman trendin uskon ulottuvan työhön. Työssä viihtyminen ohittaa hissukseen rahan merkityksen. Hyvinvoinnilla on väliä! Itse olen tähän jo herännyt. Kyseenalaistan työssäni kellokorttien käytön ja sen, että palkkani sidotaan aikaan jonka istun toimistossa eikä työni tuloksiin. Teen samat asiat 6 tunnissa, mihin kolleegalla menee 8. Eikö tehokkaalla työnteolla voi ansaita itselleen vapaa-aikaa? Luottamalla minuun minusta eniten irti. Hah, tulipas paasattua. Mutta hyvä Mikkis, jakakaa ilosanomaa eteenpäin. Ehkä itsekin pääsen vielä joskus nauttimaan Läsnätyöskentelystä.